Mikä HS?
Tietoa HS-taudista: mistä sairaudessa on kyse, miten se ilmenee ja miten sitä voidaan hoitaa. Tietopankki kokoaa yhteen tärkeimmät faktat ja käytännön vinkit arjen tueksi.
Mikä on HS?
Hidradenitis Suppurativa (HS) on krooninen ja kivulias tulehdussairaus. Se aiheuttaa toistuvia paiseita, jotka alkavat usein pieninä märkivinä näppyinä tai rakkuloina. Elimistön puolustusjärjestelmä toimii virheellisesti ja hyökkää omia kudoksia vastaan, mikä vahingoittaa hikirauhasia ja karvatuppia.
Paiseet kehittyvät yleisimmin ihon taivealueille, kuten kainaloihin, nivusiin ja rintojen alle. Kämmenissä, jalkapohjissa ja huulten tummassa osassa niitä ei tavata (sillä näissä kehon osissa ei ole karvatuppea). Sairautta kutsutaan joskus myös märkiväksi hikirauhastulehdukseksi.
HS-tauti ei ole tarttuva, eikä se ole itseaiheutettu. Vaikka taudin tarkkaa syytä ei tunneta, tiedetään, että se on etenevä sairaus: oireet voivat pahentua ajan mittaan. Siksi oikean diagnoosin saaminen on tärkeää.
HS-tauti voi alkaa missä iässä tahansa, mutta useimmiten oireet ilmaantuvat teini-iässä tai nuorena aikuisena. Naisilla tautia diagnosoidaan kolme kertaa useammin kuin miehillä. Nykyään tiedetään, että HS-tauti on yleisempi kuin aiemmin luultiin, ja sitä esiintyy jopa neljällä henkilöllä sadasta.
Jos epäilet HS-tautia, kannattaa hakeutua ihotautilääkärille tai pyytää lähete terveyskeskuksesta tai työterveyshuollosta.
Mistä HS-tauti johtuu?
HS-taudin tarkkaa syytä ei vielä tunneta. Toisin kuin aknessa, HS-taudissa ihohuokoset eivät repeä, vaan tukkeutuvat, mikä saa immuunijärjestelmän aiheuttamaan tulehdusta ihon alla. Tämä johtaa paiseiden ja arpien muodostumiseen, mutta HS-tauti ei ole infektio.
Vaikka paljon tiedetään, HS-taudin tarkka kehitysmekanismi sekä syy follikulaariseen tukkeutumiseen odottaa yhä lisätutkimuksia.
Useat tekijät voivat vaikuttaa HS-taudin syntyyn:
Immuunijärjestelmän häiriö: Elimistön puolustusjärjestelmä alkaa hyökätä omia kudoksia vastaan. Tulehdusproteiinit, kuten sytokiinit, vahingoittavat karvatupet ja hikirauhaset.
Perinnöllisyys: Noin 40 % HS-potilaista kertoo sairauden esiintyvän suvussa, mikä viittaa perinnölliseen alttiuteen.
Tupakointi ja ylipaino: Molemmat voivat pahentaa oireita tai lisätä sairastumisriskiä, mutta eivät yksinään aiheuta tautia. Tupakoinnin lopettaminen ja terveellinen painonhallinta voivat helpottaa oireita.
Hormonimuutokset: Naisilla HS-oireet voivat pahentua ennen kuukautisia, raskauden aikana tai sen jälkeen.
Ikä: Sairaus alkaa yleensä murrosiän jälkeen, mutta voi puhjeta missä iässä tahansa.
HS-taudin laukaisevat tekijät vaihtelevat yksilöllisesti. Yleisiä triggereitä voivat olla ihon hankaaminen, kostea ja lämmin sää, stressi, tiettyjen vaatteiden käyttö, mekaaninen rasitus sekä ruokavalio ja liikunta.
Missä HS-tauti ilmenee?
HS-tauti esiintyy tyypillisesti kehon alueilla, joissa iho joutuu hankaamaan toistuvasti toista ihoa tai kangasta vasten. Oireet voivat keskittyä yhteen kohtaan tai esiintyä usealla alueella samanaikaisesti.
HS voi esiintyä missä tahansa osaa kehoa, mistä karvatuppeja löytyy, paitsi kämmenissä, jalkapohjissa ja huulten tummemmassa osassa.
Yleisiä sijaintialueita ovat:
kainalot
nivuset ja sisäreidet
pakarat
peräaukon ja sukuelinten välinen alue
rinnanaluset
ulkoiset sukuelimet ja kivespussi
rintakehä
päänahka
korvantaukset
silmäluomet.
HS-taudin yleiset oireet
Kipu
Kipu on yksi yleisimmistä ja kuormittavimmista oireista. Se voi olla akuuttia, kuten polttavaa tai pistävää, ja liittyy usein tulehtuneisiin paiseisiin. Krooninen kipu, joka on jomottavaa tai jäytävää, esiintyy yleensä vaikeammissa tapauksissa. Oikeanlainen kipuhoito on tärkeää.
Paiseet ja haavaumat
HS-taudin alussa ilmenee usein pieniä, kivuliaita paiseita, jotka voivat puhjeta ja erittää märkää. Jos tulehdus pitkittyy, seurauksena voi olla vuotavia haavaumia tai onteloita eli tunneleita ihon alla. Nämä voivat levitä ja olla hajultaan epämiellyttäviä.
Mustapäät
Avoimia mustapäitä voi ilmaantua etenkin ihopoimuihin, usein samoille alueille kuin paiseet. Ne voivat esiintyä yksittäin tai ryhmissä.
Miten HS-tauti diagnosoidaan?
HS-taudin toteaminen ei perustu yksittäiseen laboratoriotestiin. Diagnoosi perustuu pääasiassa oireiden tarkasteluun ja ihon muutosten arviointiin. Joissain tapauksissa voidaan ottaa näytteitä tai tehdä lisätutkimuksia, kuten ultraäänikuvaus, joka voi auttaa diagnoosin varmentamisessa.
HS-taudin tunnistaminen voi kuitenkin viedä aikaa. Diagnoosin saaminen voi kestää jopa useita vuosia – arvioiden mukaan keskimäärin 7–12 vuotta. Viivästyminen johtuu usein siitä, että tauti on verrattain tuntematon ja sen oireet voivat muistuttaa muita ihosairauksia, kuten aknea tai karvatupentulehdusta. Väärinymmärryksiä saattaa syntyä, mikä viivästyttää oikean hoidon aloittamista.
Miksi varhainen diagnoosi on tärkeä?
HS-taudin varhainen toteaminen on tärkeää, jotta sairaus ei pääse etenemään vaikeaksi tai toimintakykyä rajoittavaksi. Hoidon käynnistäminen riittävän ajoissa voi helpottaa oireita ja parantaa elämänlaatua. Siksi on suositeltavaa hakeutua tutkimuksiin heti, jos epäilee sairastavansa HS-tautia. Mitä nopeammin sairaus tunnistetaan, sitä paremmat mahdollisuudet on löytää toimiva hoitopolku.
Diagnoosi ja hoitotiimi
Diagnoosivaiheessa saattaa olla tarpeen käydä useammalla lääkärillä. Jos mahdollista, ihotautilääkärin vastaanotolle hakeutuminen tai lähetteen pyytäminen voi olla hyödyllistä, sillä HS-tauti kuuluu heidän erikoisosaamiseensa.
Kun diagnoosi on saatu, hoitoa voidaan jatkaa usean eri ammattilaisen yhteistyönä. Hoitotiimi voi koostua esimerkiksi seuraavista:
yleislääkäri
ihotautilääkäri
kirurgi
sairaanhoitaja
gynekologi
psykologi
Näiden asiantuntijoiden yhteistyö tukee kokonaisvaltaista hoitoa. Hoitopolun varrella keskeisessä roolissa on usein lääkäri, jolla on kokemusta HS-taudin hoidosta – joko yleislääkäri tai ihotautilääkäri.
Oireiden hoito arjessa
HS-tauti aiheuttaa oireita, jotka voivat vaikeuttaa tavallista elämää. Kipua, tulehduksia ja ärsytystä voi esiintyä etenkin aktiivivaiheiden aikana. Näiden jaksojen aikana on hyvä panostaa ihon puhdistukseen ja paikalliseen hoitoon.
Oireita lievittäviä kotikonsteja ovat esimerkiksi:
Antiseptisten pesunesteiden käyttö
Lämpimän kompressin tai pyyhkeen asettaminen oireilevalle alueelle
Väljä, hengittävä vaatetus
Mietojen, ihoa ärsyttämättömien tuotteiden käyttö
Oireiden hoidossa tärkeintä on rauhoittaa tulehtuneet alueet ja ehkäistä lisävaurioita.
Haavojen hoito
Haavojen hoitaminen voi olla työlästä, mutta se on tärkeää tulehdusten ehkäisemiseksi ja ihon paranemisen tukemiseksi.
Haavojen hoitoon suositellaan:
Haavan puhdistus keittosuolaliuoksella tai antiseptisellä pesuaineella
Sopivien sidosten käyttö – esimerkiksi:
Geeliytyvät sidokset
Vaahtosidokset
Kalsiumalginaatti- tai alipainesidokset
Sidosten säännöllinen vaihto
Sidosten valinnassa on hyvä suosia pienempiä liimapintoja
Oikeanlaisen sidoksen käyttö voi helpottaa oloa ja nopeuttaa haavan paranemista.
Arvet
Toistuvat paiseet ja niiden paraneminen voivat johtaa arpien muodostumiseen. Arvet syntyvät ihon alla olevien kudosten vaurioituessa ja ne voivat kiristää ihoa tai vaikeuttaa liikkumista. Arpeutuminen on osa taudin luonnollista kulkua, mutta jos arvet aiheuttavat toiminnallista haittaa, niiden hoitoa kannattaa harkita.
Taudin kulku
HS-tauti etenee jaksoittain. Välillä tauti voi olla lähes oireeton, kun taas toisinaan oireet pahenevat ja vaikuttavat voimakkaasti arkeen. Aaltoileva luonne tekee sairauden ennakoimisesta haastavaa, mutta sen kanssa voi oppia toimimaan paremmin, kun oppii tunnistamaan oman kehon reagointitavat.
Ennaltaehkäisy
Aktiivivaiheiden ehkäisyssä elämäntavoilla on merkittävä rooli. Vaikka kaikki keinot eivät toimi kaikilla, moni on saanut oireet lievenemään arjen valintojen avulla.
Kokeilemisen arvoisia keinoja ovat:
Terveellinen ja tasapainoinen ruokavalio
Painonhallinta
Riittävä uni
Stressin vähentäminen
Vaatteiden valinta – hengittävä, väljä vaatetus vähentää hankausta
Karvanpoiston välttäminen oireilevilta ihoalueilta
Tupakoinnin lopettaminen
Nämä keinot voivat tukea ihon hyvinvointia ja auttaa vähentämään oireiden esiintymistä.
Aktiivivaihe
Aktiivivaihe tarkoittaa jaksoa, jolloin oireet pahenevat. Tulehdusalueita voi ilmaantua lisää, ja iho voi olla kivulias ja herkkä. Näissä tilanteissa on tärkeää suojata ihoa, lievittää kipua ja ehkäistä infektiot.
Säännöllinen puhdistus ja alueiden suojaaminen sopivilla sidoksilla ovat keskeisiä toimia aktiivivaiheen aikana. Aktiivivaiheita voi olla vaikea täysin estää, mutta niiden vaikutuksia voi usein lieventää oikeanlaisella itsehoidolla.